Libertarianismi viittaa ontologiassa tahdon vapautta ja determinismiä koskevaan inkompatibilistiseen kantaan. Libertarianismin mukaan ihmisillä on vapaa tahto, se on epäyhteensopiva determinismin kanssa, ja siksi determinismi on epätosi.
Libertarianismin mukaan vapaa teko on sellainen, joka olisi voitu tehdä toisin. Ihmisen teot eivät määräydy kausaalisen syy-seurausketjun kautta: toimija on syysuhdeketjujen alullepanija. Inkompatibilistisena kantana libertarianismi asettuu sekä kovaa determinismiä että kompatibilismia vastaan, jälkimmäisen katsoessa että determinismi ja vapaa tahto ovat sovitettavissa yhteen.
Kompatibilismin hylättyään libertarianistit ovat kehittäneet vaihtoehtoisia selityksiä sille, mikä fysikaalisen todellisuuden determinismin ja inhimillisen vapaan tahdon suhde on. Eräs näkemys on, että ihmiset ovat erityinen poikkeustapaus, eikä kaikkeen muuhun pätevä determinismi päde ihmisiin. Esimerkiksi supernaturalistinen eli yliluonnollinen libertarianismi kannattaa tällaista. Toisaalta libertarianisti voi kieltää, ettei determinismi päde tiukasti edes fysikaalisessa maailmassa, ja ihmiset (ja mahdollisesti ehkä myös jotkut muut oliot, joskin kyseessä on pelkkä todentamaton arvaus) voivat hyödyntää tästä seuraavaa ”liikkumavaraa” tehdessään vapaita päätöksiä. Tämä on naturalistista libertarianismia.
Ontologinen libertarianismi ei ole kovin yleinen näkemys nykyfilosofien keskuudessa, mutta se on laajalti keskusteltu kanta ja sitä ovat puolustaneet monet kuuluisat metafyysikot, kuten Peter van Inwagen, Robert Kane, Timothy O'Connor ja Laura Ekstrom. Se on myös suosittu kanta erilaisissa uskonnollisissa käsityksissä. Ontologinen libertarianismi ei liity poliittiseen libertarismiin.